(ja vielä rakkaammat lukijat)
Neljännen päivän aamu valkeni Vikin pienessä kylässä kirkkaana. Aloitimme päivän kävelyllä upealla Vikin hiekkarannalla, jonka hiekka on mustaa vulkaanista kiveä. Ympäristö oli todella vaikuttava: aaltojen kohina, merestä kohoavat kivimuodostelmat, auringossa kimaltavat vaahtopäät, usvan kietomat vuorten huiput ja jylhänä kohoavat kalliot, joissa linnut pesivät. Mikko ja Saku uskaltautuivat jopa kastautumaan hyisiin Atlantin aaltoihin.
Vikistä ajoimme Islannin etelärannikkoa pitkin Vatnajökullin kansallispuiston alueelle. Matkalla näimme mahtavia vuoria ja vesiputouksia, satoja lampaita ja kiemurtelevia jokia sekä silmänkantamattomiin jatkuvaa puutonta alankoa.
Pysähdyimme Jökulsarlonin jääjärvelle. Jökulsarlon on noin sata metriä syvä järvi, jonka veden lämpötila on 2 astetta. Järvi syntyi, kun sen vieressä oleva Breidamerkull-jäätikkö alkoi 1940-luvulla sulaa nopeasti. Kävelimme järvestä johtavan joen vartta meren rantaan, jossa meitä kohtasi erikoinen näky: rannalle oli ajautunut lukuisia valtavia jäälohkareita.
Jökulsarlonista ajoimme Skaftafellin leirintäalueelle Vatnajökullin kupeeseen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, eikä yllätykseksemme tuullut juuri lainkaan. Teimme ruokaa trangioilla ja nautimme hetken auringon lämmöstä. Koska kello lähestyi jo kuutta päätimme tehdä lyhyemmän vaellusreitin pidemmän 16 km lenkin sijaan. Skaftafellin alueella on useita eripituisia, hyvin merkittyjä vaellusreittejä. Reittimme ensimmäinen etappi oli Svartifossin upea vesiputous, jonka juurella pidimme mahtipontisen vaeltajaikäkauden päätösseremonian. Jokainen kertoi valitsemansa esineen kautta oman partiouran merkityksistä itselle. Lopuksi lausuimme yhteen ääneen "aikuisten" partiolupauksen ja Vine jakoi vaeltajaikäkauden päätösmerkit. Tämä reissu päättää osaltamme vaeltajaikäkauden ja -ohjelman, ja meistä tulee partio-ohjelman puitteissa aikuisia. Kävelymme huipentui Sjonarnipan jyrkänteelle, josta oli huikea pudotus ja näkymät jäätikölle. Palattuamme leirintäalueelle pystytimme teltat, söimme iltapalaa ja menimme nukkumaan. Nukahdimme sateen alkaessa ropista teltan kattoa vasten.
Sadetta karkuun,
Anna
P.S. Tähän asti olemma aina onnistuneet välttää sateen tavalla tai toisella.
No comments:
Post a Comment